Hiihtolomalla ei tapahtunut mitään erikoista. Koulussa oon ollu tosi väsyny, mutta silti jaksanut.
Oon päättäny lopettaa jatkuvan kiroilun täälä blogissa, koska se nyt oli aika kauheeta luettavaa, mutta kieltämättä, joskus on vaan vituttanut. Tänään on ollut hauska, surullinen ja pelottava päivä.
Oli koulun liikuntapäivä, ja retki laskettelu/hiihtokeskukseen Sappeeseen.
Kaikki jotka tuli Sappeeseen meni laskettelemaan. Olin pääasiassa Oonan kanssa, mutta loppu päivästä oltiin sitten Julian ja Saarankin kaa. Mulla ja parilla muulla kävi siel pienii onnettomuuksii.
Tatul murtu nilkat, Veeralla meni nilkka, Mulla.. no en tiiä miten meni.
Tunto lähti puol vartalosta, ja laskin päin aitaa. Nousin ylös, olkapää sairaan kipee, niinku rintalastaki, eikä vieläkää tuntoo kunnolla. Rakkaat kaverit autto mut hissillä ylös. Ylhäällä Oona ja Saara lähti hakeen apua, Julia jäi mun kanssa ylös. Muutaman minuutin kuluttua, moottorikelkka näkyy tulevan, ja se on mun taksi ensiavulle. Ensiavus epäillään et mulla on menny olkapää sijoiltaan, ambulanssi soitetaan paikalle.
Kaks miestä, punaseen pukeutunutta, tulee sisään kun nuorempi niistä sanoo kovaan ääneen hymyillen:
'Terve! Mikäs on neitosessa vikana' Se oli aika hellyyttävää:D no ne sitte kuunteli mun hengitystä, mittas pulssin, ja koitti jotain olkapäitä ja rintaa. Hengitys oli puhdas (eli ei kuulunu mitään rahinaa), olkapää oli ollu sijoiltaan mutta menny ittestään paikoilleen, rintalastassakaan ei ollu mitään, mutta pulssi oli tosi korkee. Ne epäili sen johtuvan paniikista, pelosta ja näin. Mulle annettiin sitten jotain kipulääkettä siinä.
Ei ne tienny miks mulla tunto lähti, mutta epäili että sekin johtu siitä että mulla on sellanen vamma selässä,
mutta aika pelottavaa, kun tollain vaan tunto lähtee, enkä pysty hallitteen... sanonpahan vaan.
Se oli sitten pitkään aikaan mun vika laskettelu kerta.
Rakkaudella ILONA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti